Sinne, tänne ja takaisin

Hetki on vierähtänyt viimeisimmästä rustauksesta, mutta laitettakoon se sähkövirran puutteen, telttamajoituksen ja houkuttelevien hiekkarantojen piikkiin. Suurin osa reilun viikon mittaisesta ajanjaksostamme kului itärannikolla autoillen, mutta sitä ennen kotikaupunkimme halusi kaiketi juhlistaa viimeistä viikonloppuamme varsin näyttävällä ilotulitusnäytöksellä.

Kotisiltamme, lenkkipolkumme ja rakas yölamppumme

Miljoonien pomppujen sitkostamaa, ah niin hyvää, kengurua

Tiistaiaamun koitteessa kiskoi viisikkomme toistaiseksi viimeisen muropaahtoleipäsettinsä kitusiin ja aloitti matkan kohti australian automarkkinoita ja itärannikon beacheja. Tarkoituksena oli hommata Lukkarin veljeksille jonkin sortin menopeli, jolla pääsisimme haistelemaan työmarkkinoita ja maisemia kaupungin ulkopuolelle..

Kun luulimme lähtevämme viimeisen kerran kotihostellista..

Selkeytettyä artikulointia

Apostolin kyydillä autokaupoille

Jos joku on luullut autokaupan olevan monimutkaista suomessa, on tuskin koskaan tehnyt sitä Australiassa rajoitetun sanavaraston käsittävällä suomen englannilla. Tuntien harkinnan ja pienen paperisodan jälkeen allamme kuitenkin kiilsi 21-vuotias Holden-merkkinen kaunokainen.

 Moni kakku on kuitenkin päältä kaunis. Niinpä tämäkin peltilehmä näytti pimeät puolensa jo samana iltana sytyttämällä mittaritauluun liudan ylimääräisiä valoja. Samalla lakkasi tässä ilmastossa niin arvokas ilmastointi toimimasta. Päätimme jäädä aloillemme pohtimaan tilannetta ja niin seurasi reissumme ahtain yö viiden körilään uinuessa muutaman kuution boxissa.

Aamun valjetessa auto toimi taas kuin ostohetkellä konsanaan. Ainakin näytti toimivan.

Todelliset ongelmat alkoivat seuraavana yönä, kun kesken joululaulujen veisuun Holdenimme esitti saman valo-ilmastointi-shownsa, tällä kertaa moottorin sammumisella höystettynä. Hämmentävistä pysähdyksistä tähtitaivaan alla selvisimme kuitenkin avuliaiden farmareiden ja rivakan työntämisen avulla. Näitä pysähdyksiä "naputuksineen" tosin vaadittiin vielä kourallinen, ennen kuin vika saatiin kunnolla korjattua.

Leiri mallia takakontti, riippumatto+teltta

Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, keräisimme kaiketi hullun lailla tälläkin hetkellä sirtushedemiä kaupungissa nimeltä Gayndah. Mandariinisadot eivät kuitenkaan kukoistaneet, paikallisilta farmeilta ei töitä herunut ja pirssimme ampaisi takaisin rannikolle.

Tyyni Valtameri tuntuu kohtalaisen massiiviselta Pohjanlahteen ja Orimattilan Kalliojärveen tottuneille pienille ihmisille. Miestä korkeammissa aalloissa riehumisesta ja vaaleaksi paahtuneella hiekalla lojumisesta repesikin riemua useiksi päiviksi, aina kun työnhaku ajautui odotus- tai suunnitteluvaiheeseen.

Sademetsän luonto saa niskat jäykiksi

Täällä sitä ollaan lopulta taas. Brisbanessa, joka tuntuu jo miltei kotikaupungilta. CeeVeetä on tehty, työpaikkoja kierrelty ja hymyjä työnantajille jaettu. Reppureissaajia on kuitenkin tällä hetkellä maa pullollaan, joten saa nähdä mistä sitä itsensä seuraavan kerran löytää blogia päivittämästä..

(Tarinaa taivalluksestamme voi seurata myös Luken&Masan blogista)