maanantai 14. lokakuuta 2013

Elämää laaman kyljessä

Uskomaton paikka. Internetin syövereistä löytyneeseen Helpex-palveluun kirjautuminen ajoi meidät takaisin Noosan kaupunkiin, Brisbanesta pohjoiseen, rannikolta hieman sisämaahan.

Helpex-systeemin tarkoituksena on tarjota pieniä, talkootöiden kaltaisia, työrupeamia kaltaisillemme reissareille asumis- ja ruokapalkalla. Ohessa on myös oivaakin oivempi tilaisuus tiirailla paikallista elämäntyyliä (tai -tyylittömyyttä), oppia kieltä ja päästä tutustumaan pesunkestäviin ausseihin. Koska rahatyöt antoivat vielä odottaa, näimme tässä tilaisuutemme tulleen.

Kirjautumisiltaa seuraavana aamuna olimmekin jo matkalla jälleen kohti Sunshine Coastia, jonkin sortin ”Janinea” tapaamaan..




Ensimmäinen päivä oli täynnä yllätyksiä. Näky talon etukuistilla, puoliksi olohuoneessa laiduntavasta hevosesta, oli ennaltaan tuttu Peppi Pitkätossu -saduista, mutta kukapa osaisi varautua vaikkapa siihen, että vanha muori kaivaa pussista yhtäkkiä parimetrisen pythonin, joka vielä meidän näkyä ihmetellessä, päättää ykskaks tyhjentää suolensa jalkojemme juureen.


”Farmi”, jolla nyt olemme kolmatta päivää, ei ole oikeastaan mikään farmi, niin kuin aluksi ymmärsimme. Vieraskämppämme sijaitsee hiekkatien varressa keskellä metsää. Alhaalla, hanhiaitausten, laama- ja hevoslaitumen, banaanipuiden ja kanalan takana, jököttää asunto, jossa Janine-emäntämme elelee harmoniassa lukuisten eläimiensä kanssa.


Isopäistä illallisseuraa


Herätyskellomme

Se äänekkäämpi herätyskellomme
Etsi keittiöstä kana

Yhtä eläinrakasta ihmistä saa totisesti hakea kissojen ja koirien kanssa. Pihalta ja sisältä löytyy laamoja, hevonen, kanoja, kukkoja, valkoinen riikinkukko, viisi, kuusi koiraa.. Rakkaus eliömaailmaan ei kuitenkaan rajoitu vain kesyihin lemmikkieläimiin, vaan myös seinillä vilistävät kahviasetin kokoiset hämähäkit ja kaapeista ruokaa varastelevat hiiret kuuluvat Janinemme ystäväpiiriin. Pussipythonkaan ei ollut todellakaan mikään Faunatarista hommattu kesyperheenjäsen, vaan emäntämme oli pyydystänyt sen pihametsästä muita eläimiä suojellakseen. ”Sorry snake, I am so sorry snake”, hän puheli lierolle joutuessaan laittamaan sen takaisin kangaspussiin, jossa kuljettaa se toiseen metsään jatkamaan käärmeen elämää..


Täällä sitä on nyt elelty leppoista elämää. Aamuisin on noustu rakentamaan aitaa tai ulkovajaa, siivoamaan pihaa tai maalaamaan kattolevyjä. Päivät ovat hujahtaneet rannalla tai "kotona" pyöriessä ja iltaisin, auringon laskettua ja urheilulämpötilan saavuttua, on perinteisesti virrannut suomalainen hiki. 




Kaikenkarvaista

Noosan koti

Täällä mennään aika lailla vielä päivä kerrallaan. Vielä ei ole aavistustakaan, onko seuraava bloggaus raavittu kasaan pohjoisen trooppisilta banaaniviljelmiltä, Brisbanen rakennustyömaiden pölystä, vaiko paikallisen Hungry Jack`n ranskanperunapakastimen kylmyydestä..


8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Elämä laaman kyljessä näyttää tarjoavan melkoisia elämyksiä.. :-) Vau! -Emilia

Laura kirjoitti...

Wau! Kokemuksia ja elämyksiähän te sinne kai olette lähteneet saamaankin... ;)

Laura kirjoitti...

Kai teillä on muuten jäykkäkouristusrokotukset kunnossa?

Mika kirjoitti...

Oikein Laura, rokotukset kannattaa huolehtia.
Tuo muori ei varmaan ole muuten viittäkymmentä :)

Anonyymi kirjoitti...

Mä olen ponipoika ja kaikki tietää sen......

Anonyymi kirjoitti...

Taas kerran näitä isonveljen seikkailukuvia kotona katsotaan ja ihmetellään. Kunpa vaan terveenä sieltä kotiin ajallaan pääsisitte!!
Voikaa hyvin ja pitäkää lippu korkealla! Kotijoukot Orimattilasta

Anonyymi kirjoitti...

Mukava seurata elämää telluksen toisella puolella, täällä kaukaisessa pohjolassa maa on valkea ja ensimmäiset joulumainokset on tippuneet postiluukusta :)
-Maiju-

Anonyymi kirjoitti...

Jätkät jatkakaa samaa rataa :) nämä tuo aina pienen piristyksen aamuun :) ( klo 14.00) :D. Oto