Töitä ja telttamajoitusta!

Vihdoinkin töitä. Omenafarmilta Thulimbahista.

Janinella olo alkoi pikkuhiljaa riittää, joten oli todella etsittävä töitä. Pari hikistä työnhakupäivää riitti, ja viisikon suuntana oli Brisbanen alapuolella sijaitseva omppu pitäjä. Janinen avustuksella saatiin sovittua farmin omistajan Dinon kanssa tapaaminen torstaiaamuksi. Keskiviikkona matkustimme siis farmin lähellä olevalle leirintäalueelle.

Viimeisenä viikonloppuna syötiin suomalaisittain perunamuusia ja lihapullia.
Jälkkäriksi pannaria!

Ja nokka kohti etelää...

Leirintäalue Happyapple.

Aamulla pienen väärinkäsityksen, ja monen sivun paperinipun täyttämisen jälkeen päästiinkin opettelemaan tulevaa työtä; kaksivuotisten omenapuiden karsimista. Jokaisessa puussa on keskimäärin 60 omenaa, joista lähes kaikki pitää karsia. Oksalle saa jättää maksimissaan kolme.

Vaikka viimein saatiin töitä, silti kaikki ei mennyt niinku suunniteltiin. Lauri ei voinutkaan tehdä farmihommia heinäallergian vuoksi. Muita hommia tähän hätään ei ollut, joten hänen oli lähdettävä takaisin Suomeen.

 Aluksi viiden viikon työrupeama omenafarmilla ei kuulostanut lainkaan pahalta, mutta ensimmäisten päivien jälkeen sormet arkana alettiin miettiin uudelleen tulevia viikkoja...

  

Kelit ovat suosineet farmityöntekiöitä.

Joka aamu yhtä pirteänä uuteen päivään.

Näillä eväillä harventaa monta tuntia!

Kaikkeen tottuu.. Havaittavissa jopa hymyä!

Työstä maksetaan joka puusta tietty summa, eli mitä nopeampaa tekee, sitä enemmän tienaa. Aluksi tuntui, että tässä ei koskaan tule pääsemään siihen Australian valtion määräämään $19/tunti, mutta kokoajan se nopeutuu.. 

Viikko on puita harvennettu. Kirjavahvuus on tuppunut neljään.

Kauan odotettu raksafirma Brisbanessa on viimein ottanut yhteyttä, ja luvannut töitä kahdelle. Ensi viikolla alkaa työt siellä, ja ainakin jouluun saakka. Viikonlopun aikana lähdemme Juhanan kans kohti Brisbanea. Seuraavassa päivityksessä sitten siitä! 

-Jari