Noniin. Täällä sitä sitten ollaan, noin 4365 kilometrin päästä Valantine Roadilta, Australian itärannikolla, West Australian osavaltiossa, Intian valtameren rannalla, maailman eristyneimmäksi kutsutussa pääkaupugissa, Perthissä.
Vielä puolentoista viikon verran painettiin paidat märkinä Yaurin (paikallinen kirjoitustapa) kanssa formaushommia, ennen mantereen tälle puolelle liikahtamista. Sitä ennen ehdittiin kuitenkin kotiosavaltioksemme muodostuneessa Queenslandissa kokea vielä kaikenlaista. Viimeisenä kokonaisena viikonloppuna lähdettiin tsekkaamaan Lamingtonin luonnonpuistoa, jota eräs työkavereistamme oli hehkuttanut koko formwork-työuramme ajan:
 |
| Uusien ja vanhojen brisbanelaisten kohtaaminen viimeisenä sunnuntaina |
Niin meistä tuli Perthiläisiä.
Aurinko on paistanut koko päivän niin mahdottoman kuumasti, ettei sanoja oikein enää tahdo irrota. Tässä kuitenkin muutama otos ensipäivistämme:
 |
| Nähtiinpä edes yksi krokotiili! |
 |
| Läntisen Australian jylhää luontoa |
Suurin osa ajasta kulunut kuitenkin näissä merkeissä:
-Juhana
3 kommenttia:
Mä en jaksa kommentoida
Upeita kuvia ja kokemuksia!
"Joskin ilo kestää vain hetken, sitä ennen eletään pitkään toivossa ja sitä seuraa vielä pitempi muistojen aika"
Tervetuloa kotimaahan !
-Maiju-
Ei sitä Justus aina jaksa :) Viisaita sanoja, vaikka ilo ei kylläkään lopu: mahtava reissu alkaa olla loppupuolella, mutta onhan se iloista palata suomeen!:)
Lähetä kommentti