Elämää Laaman kyljessä Osa2

Täällä edelleen. Noosassa. Työkuviot ei vieläkään näyttäneet vihreää valoa, joten päätimme jäädä vielä tänne jo kodiksi muodostuneelle tilalle. Reilu parinviikon aikana olemme kokeneet kaikenlaista. Jopa aamuiseen kukonlauluun alkaa pikkuhiljaa tottumaan.. Aktiivinen emäntämme pitää huolen paikkakunnalla viihtymisestä kertomalla nähtävyyksistä ja turisteja kiinnostavista paikosta, joten viikonloppuisin ja arkenakin on riittänyt tekemistä.

Janine antoi pikakoulutuksen ratsastuksesta.

ja sitten mentiin..

Janine vei halukkaat katselemaan kenguruita eräänä aamuna puoli viiden aikaan. Osalla uni kuitenkin vei voiton. Kyllä täällä näköjään paikalliset tietää, milloin ja mistä niitä löytää..

Yhtenä kesäisenä aamuna Janine tuli aamukahville meidän asunnolle, sanoi että meillä on vapaapäivä koska hän lähtee käymään mandimarketissa (hän tarkoitti Eumundissa pidettäviä markkinoita). Hän oli jo aikaisemmin kertonut meille läheisestä CoorooraMountista, jonne kiipeäminen on haastavaa ja se vie ainakin 45 minuuttia..

Päätimme kämpillä istumisen siaan käydä molemmissa; ensin Mandimarketilla ja iltapäivällä kiivetä reilu 400metriä korkealle kukkulalle.

Eumundin markkinoilla ihmettelemässä.

Mount Cooroora

Kiipeäminen tuntui välillä mahdottomalta...

...mutta näköalat oli kyllä sen arvoiset!!

Töitä Janinella on riittänyt aina parituntia päivässä, ja lähes joka päivä ollaan tehty ruokaa yhdessä.

Parintunnin työrupeamat on mitä erilaisempia..

Sunnuntaipiknik

Luvassa vielä päivitystä Fraser Islandilta lähiaikoina...

-Jari

Elämää laaman kyljessä

Uskomaton paikka. Internetin syövereistä löytyneeseen Helpex-palveluun kirjautuminen ajoi meidät takaisin Noosan kaupunkiin, Brisbanesta pohjoiseen, rannikolta hieman sisämaahan.

Helpex-systeemin tarkoituksena on tarjota pieniä, talkootöiden kaltaisia, työrupeamia kaltaisillemme reissareille asumis- ja ruokapalkalla. Ohessa on myös oivaakin oivempi tilaisuus tiirailla paikallista elämäntyyliä (tai -tyylittömyyttä), oppia kieltä ja päästä tutustumaan pesunkestäviin ausseihin. Koska rahatyöt antoivat vielä odottaa, näimme tässä tilaisuutemme tulleen.

Kirjautumisiltaa seuraavana aamuna olimmekin jo matkalla jälleen kohti Sunshine Coastia, jonkin sortin ”Janinea” tapaamaan..

Ensimmäinen päivä oli täynnä yllätyksiä. Näky talon etukuistilla, puoliksi olohuoneessa laiduntavasta hevosesta, oli ennaltaan tuttu Peppi Pitkätossu -saduista, mutta kukapa osaisi varautua vaikkapa siihen, että vanha muori kaivaa pussista yhtäkkiä parimetrisen pythonin, joka vielä meidän näkyä ihmetellessä, päättää ykskaks tyhjentää suolensa jalkojemme juureen.

”Farmi”, jolla nyt olemme kolmatta päivää, ei ole oikeastaan mikään farmi, niin kuin aluksi ymmärsimme. Vieraskämppämme sijaitsee hiekkatien varressa keskellä metsää. Alhaalla, hanhiaitausten, laama- ja hevoslaitumen, banaanipuiden ja kanalan takana, jököttää asunto, jossa Janine-emäntämme elelee harmoniassa lukuisten eläimiensä kanssa.

Isopäistä illallisseuraa

Herätyskellomme

Se äänekkäämpi herätyskellomme

Etsi keittiöstä kana

Yhtä eläinrakasta ihmistä saa totisesti hakea kissojen ja koirien kanssa. Pihalta ja sisältä löytyy laamoja, hevonen, kanoja, kukkoja, valkoinen riikinkukko, viisi, kuusi koiraa.. Rakkaus eliömaailmaan ei kuitenkaan rajoitu vain kesyihin lemmikkieläimiin, vaan myös seinillä vilistävät kahviasetin kokoiset hämähäkit ja kaapeista ruokaa varastelevat hiiret kuuluvat Janinemme ystäväpiiriin. Pussipythonkaan ei ollut todellakaan mikään Faunatarista hommattu kesyperheenjäsen, vaan emäntämme oli pyydystänyt sen pihametsästä muita eläimiä suojellakseen. ”Sorry snake, I am so sorry snake”, hän puheli lierolle joutuessaan laittamaan sen takaisin kangaspussiin, jossa kuljettaa se toiseen metsään jatkamaan käärmeen elämää..

Täällä sitä on nyt elelty leppoista elämää. Aamuisin on noustu rakentamaan aitaa tai ulkovajaa, siivoamaan pihaa tai maalaamaan kattolevyjä. Päivät ovat hujahtaneet rannalla tai "kotona" pyöriessä ja iltaisin, auringon laskettua ja urheilulämpötilan saavuttua, on perinteisesti virrannut suomalainen hiki. 

Kaikenkarvaista

Noosan koti

Täällä mennään aika lailla vielä päivä kerrallaan. Vielä ei ole aavistustakaan, onko seuraava bloggaus raavittu kasaan pohjoisen trooppisilta banaaniviljelmiltä, Brisbanen rakennustyömaiden pölystä, vaiko paikallisen Hungry Jack`n ranskanperunapakastimen kylmyydestä..

Sinne, tänne ja takaisin

Hetki on vierähtänyt viimeisimmästä rustauksesta, mutta laitettakoon se sähkövirran puutteen, telttamajoituksen ja houkuttelevien hiekkarantojen piikkiin. Suurin osa reilun viikon mittaisesta ajanjaksostamme kului itärannikolla autoillen, mutta sitä ennen kotikaupunkimme halusi kaiketi juhlistaa viimeistä viikonloppuamme varsin näyttävällä ilotulitusnäytöksellä.

Kotisiltamme, lenkkipolkumme ja rakas yölamppumme

Miljoonien pomppujen sitkostamaa, ah niin hyvää, kengurua

Tiistaiaamun koitteessa kiskoi viisikkomme toistaiseksi viimeisen muropaahtoleipäsettinsä kitusiin ja aloitti matkan kohti australian automarkkinoita ja itärannikon beacheja. Tarkoituksena oli hommata Lukkarin veljeksille jonkin sortin menopeli, jolla pääsisimme haistelemaan työmarkkinoita ja maisemia kaupungin ulkopuolelle..

Kun luulimme lähtevämme viimeisen kerran kotihostellista..

Selkeytettyä artikulointia

Apostolin kyydillä autokaupoille

Jos joku on luullut autokaupan olevan monimutkaista suomessa, on tuskin koskaan tehnyt sitä Australiassa rajoitetun sanavaraston käsittävällä suomen englannilla. Tuntien harkinnan ja pienen paperisodan jälkeen allamme kuitenkin kiilsi 21-vuotias Holden-merkkinen kaunokainen.

 Moni kakku on kuitenkin päältä kaunis. Niinpä tämäkin peltilehmä näytti pimeät puolensa jo samana iltana sytyttämällä mittaritauluun liudan ylimääräisiä valoja. Samalla lakkasi tässä ilmastossa niin arvokas ilmastointi toimimasta. Päätimme jäädä aloillemme pohtimaan tilannetta ja niin seurasi reissumme ahtain yö viiden körilään uinuessa muutaman kuution boxissa.

Aamun valjetessa auto toimi taas kuin ostohetkellä konsanaan. Ainakin näytti toimivan.

Todelliset ongelmat alkoivat seuraavana yönä, kun kesken joululaulujen veisuun Holdenimme esitti saman valo-ilmastointi-shownsa, tällä kertaa moottorin sammumisella höystettynä. Hämmentävistä pysähdyksistä tähtitaivaan alla selvisimme kuitenkin avuliaiden farmareiden ja rivakan työntämisen avulla. Näitä pysähdyksiä "naputuksineen" tosin vaadittiin vielä kourallinen, ennen kuin vika saatiin kunnolla korjattua.

Leiri mallia takakontti, riippumatto+teltta

Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, keräisimme kaiketi hullun lailla tälläkin hetkellä sirtushedemiä kaupungissa nimeltä Gayndah. Mandariinisadot eivät kuitenkaan kukoistaneet, paikallisilta farmeilta ei töitä herunut ja pirssimme ampaisi takaisin rannikolle.

Tyyni Valtameri tuntuu kohtalaisen massiiviselta Pohjanlahteen ja Orimattilan Kalliojärveen tottuneille pienille ihmisille. Miestä korkeammissa aalloissa riehumisesta ja vaaleaksi paahtuneella hiekalla lojumisesta repesikin riemua useiksi päiviksi, aina kun työnhaku ajautui odotus- tai suunnitteluvaiheeseen.

Sademetsän luonto saa niskat jäykiksi

Täällä sitä ollaan lopulta taas. Brisbanessa, joka tuntuu jo miltei kotikaupungilta. CeeVeetä on tehty, työpaikkoja kierrelty ja hymyjä työnantajille jaettu. Reppureissaajia on kuitenkin tällä hetkellä maa pullollaan, joten saa nähdä mistä sitä itsensä seuraavan kerran löytää blogia päivittämästä..

(Tarinaa taivalluksestamme voi seurata myös Luken&Masan blogista)