Reissujen reissu

Joulukuusi vietiin pois pois pois, tai oikeammin jätettiin Noosaan ja Käännettiin karavaanin keula kohti etelää. Määränpäänä oli Sydneyn maailmankuulut ilotulitukset, mutta sitä ennen oli muutama päivä aikaa New Shout Walesin osavaltiossa sijaitsevan Blue Mountainsin kansallispuiston luonnolle. 

Matkamaileja seudulle kertyi suuntaansa kilometreissä nelinumeroinen summa, mutta mitä parhaimmalla matkaseuralla se oli vain niin mukavaa, ettei ollenkaan ikävää.

Kaffepaussi

                          

Positiivinen matkalainen tauolla

Niinkin elämää helpottavaa käytännön vimpainta, kuin bensa-automaattia ei tällä saarella ole vielä näkynyt. Niinpä menoveden ehtyminen ensimmäisen matkustuspäivän yönä, huoltoasemien aukioloaikojen ulkopuolella, määräsi yösijamme sijainnin. Aamulla kömmimme vaihtelevasti nukutun yömme jälkeen ulos autoista ja ennen iltaa saavuimme ensimmäiselle etapillemme Jenolan Cavesille. Tie kylään kulki henkeäsalpaavan kaunista ja kapeaa vuoristotietä, tiettävästi ainoaa tällä planeetalla, joka sujahtaa luonnon muovaamaman luolan läpi.

                            

                            

Samana iltana kävimme ihmettelemässä kylän ehdotonta vetonaulaa, vuoren sisäistä tippukiviluolastoa herttaisen opasvanhuksen johdolla. 

Seuraavana päivänä kiivettiin. Kun opastekyltissä lukee "Victoria Falls", tulee hiukankaan yleissivistystä omaavalle herkästi päähän mielikuva jostain erittäinkin näkemisen arvoisesta ja vesipitoisesta luontoihmeestä. Lähdimme siis toiveikkaina patikoimaan kohti putouksia. Paikalliset "putoukset" osoittautuivat kuitenkin lähinnä Sambian ja Zimbabwen rajalla pauhuavan täyskaimansa vastakohdaksi, sillä ainoa mahdollinen putous jonka löysimme, oli kuivunut jo jokin aika sitten, ja ympärillä oli vain kuivaa palanutta metsää, eikä vellovista vesimassoista ollut tietoakaan.

Seuraava etappimme sisälsi kuitenin ehkä yhdet tähän astisen elämäni hienoimmista maisemista (kohtalo tosin potkaisi hieman päähän ja canonin akku loppui alkumetreillä). Wenworth Falls; sinisiä vuoria, vesiputouksia, kallionkielekkeitä ja rehevää metsää sulassa soinnussa. Kiipesimme useiden tuntien ajan ensin alas ja sitten ylös vesiputouksissa kylpien ja sekä lämmöstä että maisemista nauttien. Ja ette uskokkaan kuinka mäkkisafka maistui illalla hyvälle.

Niin nähtiin siniset vuoret, ja oli aika palata kaupunkielämään. Kiertelimme (kamerattomana) päivän vuodenvaihteeseen valmistautuvassa Sydneyssä, jonka jälkeen suuntasimme New Castleen. Olimme varanneet kyseisestä pikkukaupungista hostellihuoneet kolmeksi yöksi. Rantapallo.fin tietojen mukaan, Sydneyhyn saapuu joka vuosi 1 500 000 vierasta maailmankuulua paukutusta pällistelemään ja niinpä tänäkin vuonna järkevän hintaiset majapaikat itse kohdekaupungissa olivat menneet jo syksyllä, kun aloimme retkeä suunnittelemaan.

New Castlen kallioilla ärjyivät rannan tyrskyt..

..ne kenkäni mennessään vei
-avulias aussi sukeltamassa aallon viemää vanssia

Uudenvuodenpäivän aattoaamuna herätykello päräytti porukkamme ensimmäiseen aamujunaan. Saamamme infon mukaan parhaille ilotulituksen katselupaikoille päästettiin vain rajattu määrä ihmisiä ja niille tosissaan mielivien olisi oltava paikoilla hyvissä ajoin.

Viimehetken reittisuunnitelmia

Aamupallaa 

Aikainen herätys palkittiin ja ennen puoltapäivää ehdimme jo hyvin täyttyneelle, monumentaalisen oopperatalon vieressä sijaitsevalle puistolle, kuulemma maan aitiopaikalle. Pian meidän jälkeen viiden tuhannen ihmisen raja tulikin täyteen, portit suljettiin ja alkoi helteisen hikinen 12 tunnin odotus.

Niinkuin herätys, myös odotus palkittiin:

Niin siirryimme tähän vuoteen kuuden tonnin räjähdelastin pamahtaessa taivaalle - edes Orimattilan pelloilla ei ole nähty moista.

Vuoden toiseen päivään asti viivyimme vielä New Castlessa, jonka jälkeen ajelimme parissa päivässä takaisin vuokrakämpällemme Brisbaneen. Matkalla ehdittiin tsekata vielä muun muuassa hippien hallitsema Nimbien kylä, reppureissaajien valtaama Byron Bay biitseineen sekä lähes suomalaisia irtokarkkeja myyvä, ruotsalaisuutta kaikin voimin liputtava ikea.

Siellä pilkistää!

Öinen Nimbine, josta poistuttiin juosten

Back to Brisbane

Viime keskiviikkona koitti sitten aamu, jota kolmen viikon ajan oli yrittänyt olla ajattelematta: Tapion kanssa jouduimme raskain mielin jättämään meille niin kovin rakkaat vieraamme Brisbane Airportin ulkomaan terminaaliin..

Edes ikeasta neljälläkymmenelläviidellä dollarilla haetut lohtumakeiset eivät juurikaan surkeutta helpottaneet koneen kyytsätessä kultaa armotonta kyytiä Pohjan perille. Takana oli iki-muistoisia päiviä ja valtavasti hienoja hetkiä, moninkertaisesti mitä blogin riville on saanut mahtumaan..

Suomeen on mukava aikanaan palata..

Omat lennot Suomeen on nyt jo varattu, eli perästä tullaan. Näillä näkymin astelen kotimaan kamaralle 20 minuuttia ennen maaliskuuta Jarin suunnistaessa vielä Kanadaan ja Lukkarin veljessarjan jäädessä edustamaan päiväntasaajan tällä puolen. Nyt vielä kuitenkin kuukauden verran formworkkia, jonka jälkeen jälleen  Jartsan kera taas reissun päälle.. 

Näkyillään!

-Juhana