Alkuviikosta australiaelossamme kääntyi uusi sivu.
Olimme alustavasti suunnitelleet tekevämme kuukauden päivät rakennushommia, jonka jälkeen ajelisimme tutkimaan Pohjois-Australiaa, mutta toisin kävi. Firmamme työmaatilanne otti ulkoista osumaa, ja alkuviikosta kuulimme mahdollisesti jopa kahden viikon lomasta. Pian tämän jälkeen kuulimme kuitenkin myös pohjoisen banaanitilusten alkavasta sesongista, eikä enempää tarvittu. Tiistaina löimme work siten viimeiset propsit timbojen alle, keskiviikkona lisäsimme jarrunestettä ja hyvästelimme Brisbanen ohella koko siihen astisen tutun Australian.
 |
| Sinne jäivät työkamamme |
 |
| Suuntana pohjoinen |
Karkeana reittisuunnitelmana oli ajella noin 1600 kilometrin päässä sijaitsevaan Innisfailin pikkukaupunkiin, jossa banaanisesonki kuulemma kukoisti parhaimmillaan. Se kuuluisa, maan mielikuvaan vahvasti nivoutuva kuiva erämaa oli kuitenkin vielä näkemättä. "Use yor nose, head an hearth", neuvoi Janine, kun viimeisen kerran nähdessämme kerroimme suunnitelmasta poiketa sisämaan kautta.
Ensimmäisenä ajopäivänä reissuintoa riitti ja Corona nuolikin asfalttia yli tuhannen kilometriä. Yötä myötä painelimme kohti ensietapiksemme valitsemaa Esmeraldan kylää, täysikuun möllötellessä ja samojen, erittäin tutuiksi tulleiden ceedeiden soidessa yhä uudestaan ja uudestaan..
 |
| Harvinaista herkkua täällä päin - 24h bensa |
Ensimmäinen yöpaikka löytyi Esmeraldan edustalta, noin 150 jalkaa tiestä sivuun. Tasainen kohta ja teltta auton valoissa pystyyn.
Aamulla heräsimme punaiselta hiekalta, hieroimme sadan gramman unihiekkalastit silmistä ja ajelimme mäkkärin parkkipaikalle syömään kilon hedelmäsalaattipömpelit aamupalaksi. Sopiviksi juomavarastoiksi arvioitiin mututuntumalta 50 limonaaditölkkiä, 2 jääkahvia ynnä 24 pulloa vettä. Vielä pullollinen jarrunestettä päälle ja kohti kuivuutta!
Nenää ja hieman sydäntäkin käytimme Janinen ohjeiden mukaisesti, kun lähdimme haistelemaan seutuja. Kartalta, kuudensadan kilometrin päästä löytyi national park, jonka laakeuksia illan pimeydessä ihmettelimme. Vielä enemmän ihmettelemisen aihetta hyppeli tosin matkan varrella tielle. Voisi luulla että lähes asuttamattomalla alueella on vaatimattomasti ylipäätään mitään elämää, mutta rehellisesti tielle pomppi kaiken kaikkiaan ainakin kymmeniä kengurua (ja satoja kuolleita jotka eivät kovin pomppineet), tusina emuja, lehmiä, lampaita ja jopa kaksi villisikaa.
 |
| Ei muuta kun auto ympäri maavaran puutteessa |
 |
| Maastopaloa haistelemassa |
 |
| Ex-joki |
Erämaan luonto lumosi karulla kauneudellaan. Tuskin kovin monessa muussa maailman peräkolkassa näkee näin paljon yhdellä silmäyksellä ei mitään. Pohdimme ajellessamme, kuinka hyvin tänne mahtuisi järjestämään suuremmatkin suvijuhlat.
 |
| Piikkilankaa preerialla |
 |
| Silloin tällöin ilmaantuvaa asutusta |
 |
| Aamupalaa aavikolla |
 |
| Keskellä ei mitään |
Niin. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhannet sanat, joten annetaan niiden taas kerran kertoa enemmän. Sanoja saatte kuulla enemmän sitten suomessa vaikka.
Valkoinen ratsumme kuitenkin suuremmitta oikutteluitta kesti. Perjantaina rannikkoa lähestyessä päätimme hyväksi havaittua käytäntöä noudattaen suunnata lähimpään luonnonpuistoon auringon laskiessa ja bensavalon syttyessä. Ei siinä juuri kummempia google mapsista pongattuun national parkkiin jaksettu tutustua, ja yllätys oli kova, kun tie kääntyi pimeässä yhtäkkiä useiden kilometrien kahdentoista prosentin nousuun. Täällä päin viileä vuoristoilma oli melkoista herkkua ja mahdollisti ennennäkemättömän makoisat telttaunet. Aamulla nousimme nousimme sademetsän keskeltä ruman kanalinnun tepastellessa oviaukolla ja jonkin rotan ja kengurun risteytyksen painellessa lähipensaikkoon..
 |
| Pilvessä kaiketi |
 |
| Sky Window |
Vuorelta laskeuduttiin meren rannalle huuhtomaan reissun pölyjä, mutta tajusimmekin olevamme liian pohjoisessa: meressä uiminen oli jo kiellettyä myrkkymeduusojen takia. Jouduimme tyytymään Airlie Beachin tekolaguuniin..
Edellisyö taittui matkan varrelta pongattujen vesiputouksien lähistöllä telttaillessa. Siellä suoriutui myös aamukylpy, jonka jälkeen oli hyvä jatkaa fressinä määränpäähän.
 |
| Aamukylpyamme |
Corona on tuonut uskollisesti perille ja mittariin on pyörähtänyt lähes neljätuhatta lisäkilometriä.
Ehkä ensi päivityksessä jotain banaanista..
-Juhana&Jari
11 kommenttia:
Upeita kuvia! Pienoisia kateuden henkäyksiä.. :-) Tulkaa jo kotiin sieltä! -E
Nauttikaa lämmöstä, me nautitaan täällä pakkasesta... ;)
Leikkaa Junski letti ;)
Kiitops mahtavista matkakuvista! Näitä seurataan myös Kuopion pakkasissa(-17)
Oi,oi,,,tulkaa pojat terveenä kotiin,elkää nääntykö erämaihin...pienet jo välillä kovasti kyselee: milloin Juhana tulee? Kiitos blogista! -äiti
Eeei helevetti, mietin nyt miksi eksyin vahingossa lukemaan teidän blogia... Ikävähän tässä vaan iskee, t. viime vuonna ihan samassa paikassa reissannut
Huippu hieno ploki ja niin huikeat seikkailut pojilla, että välillä hirvittää. Erittäin mielenkiintoista seurata, vaikka paljon ollaankin puhelin kontaktissa. Perhepiirimme tällä hetkellä aika hajallaan: Australiassa, Kanadassa, Thaimaassa ja me täällä Floridassa lämmittelemässä. Hienoja mutta turvallisia seikkailuja jatkossakin: Toivottaa Jarin äiti ja isi
Kiitos kommenteista! Koitetaan noudattaa ohjeita; nautitaan, pärjätään ja tullaan takaisin :)
Mitä muuten tapahtuu jos auto hajoaa tai bensa loppuu tuolla "keskellä-ei-mitään"? Kulkeeko siellä muita, kerran päivässä vai kerran tunnissa näkee jonkun muun?
Kyllähän siellä aina silloin tällöin autoja kulkee.. bensaa nyt ois voinu jonkun kyydillä päästä hakemaan, mutta ton hintaluokan auto jos ois kunnolla sinne hajonnu, ni eiköhä se ois ollu siinä ja vaikka liftaten perille :)
Uskomatonta tarinaa tosi elämästä. Huikeita kuvia. Vale
Lähetä kommentti